Sales, sports & nonsense

Ensimmäinen olympiamatka Ironman Kraichgau 5150 (2.6.2019)

Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Ei vaan oli reissussa paljon hyvääkin. Ajattelin kirjoittaa suhteellisen kattavan raportin valmistautumisesta ja omista fiiliksistä niin voi sitten myöhemmin palata siihen ekaan kertaan ja toivottavasti miettiä kuinka pitkälle tästä hetkestä on päästy (toivottavasti eteenpäin).

Onhan se komia.


Valmistautuminen

Valmistautuminen treenien suhteen oli todella heikkoa. Hommasin talveksi Kineticin indoor trainerin, jota valehtelematta tuli käytettyä ehkä 4-5 kertaa. Ens talvelle täytyy hiukan optimoida tuota ajo-asentoa kun tuntuu että perse puutuu trainerilla enemmän kuin normaalissa ajossa pihalla. Juostua tuli hetken aikaa enemmän alkuvuodesta, kunnes onnistui saamaan pohkeet niin jumiin ettei juoksusta tullut mitään. Uimassa en käynyt kevään aikana hallissa kun ihan muutamia kertoja, joista suurin osa nyt viimeisen kuukauden aikana. Toki nyt kun maauimalat ja Langener Waldsee ovat vihdoin auenneet niin kynnys käydä uimassa pienenee. Märkäpuvun tosiaan hommasin reilu viikko ennen kisoja, sillä kerkisin uimaan kerran Langener Waldseella vajaan kilometrin taukoineen.

1.1. – 1.6. näyttäisi olevan huimat 18 harjoitusta Polarissa. Ehkä tuloskin on sen mukainen…

Prerace

Kyseessä ensimmäinen isompi ja ammattimaisempi kilpailu itselle, joten jännitystä riitti. Onko kaikki pakattu ja liput ja laput täytetty ja merkinnät pyörässä oikein yms yms yms. Tämä onnistui lopulta mielestäni todella nappiin, vaihtoalueilla toiminta oli suhteellisen sujuvaa ja kaikki mitä pusseihin olin laittanut tuli lopulta myös käytettyä.

Ajelin lauantaina 1.6. tekemään ilmottautumisen, hakemaan pussit ja kuuntelemaan kisainfon. Meiltä ei onneksi aja kuin reilun tunnin Bad Schönborniin niin en turhaan ottanut majoitusta lähempää. Starttikin oli mukavasti vasta klo 14 sunnuntaina niin ei tarvinnut aamusta heti lähteä ajamaan. Toki klo 14 startti tarkoitti myös kisaa kuumimpaan aikaan päivästä, tästä lisää myöhemmin..

Kisapäivä

Lähdettiin hyvissä ajoin liikkeelle niin että oltiin vähän klo 12 jälkeen paikalla ja ei muuta kuin viemään kaikki kolme pussia omille paikoilleen ja tekemään pyörän check-in. Olin pitänyt huolta nesteytyksestä koko lauantain ja sunnuntaiaamun juomalla vähintään 5 litraa vettä molempina päivinä ja hiukan urheilujuomaa siihen tuomaan elektrolyytteja. Check-in sujui hyvin ja ei muuta kuin järven rantaa ihmettelemään uintireittiä ja rentoutumaan ennen päivän epistolaa. Vaimo auttoi märkäpuvun päälle, bodyglidea niskaan, nilkkoihin ja ranteisiin, ja aurinkorasvaa käsiin ja jalkoihin. Sitten pikainen pulahdus veteen (~+20c) ja eikun odottamaan omaa lähtövuoroa. Puolilta päivin ulkona oli jo +30c ja pilvetön taivas, joten kisasta oli tulossa erityisen rankka.

Uinti

Uinti oli järjestetty portaittain self-seeding tyyppisesti, eli arvioi itse oma kokonaisaikasi uinnille ja mene sun mukaiseen karsinaan. Portaat olivat alle 25min, 25-30min, 30-35min, 35-40min ja 40-50min. Uinnin cut-off oli 50min omasta startista. Mulla ainoa kokemus omasta uintikyvystä pidemmällä matkalla oli maauimaloissa taukoineen uidut muutama 1500 metriä, jolloin aikaa kului 33-34min. Tämä siis aktiivista uintiaikaa, tauot tuohon päälle. Ajattelin etten ihan samaan pystyisi kisassa niin menin 35-40min karsinaan loppupuolelle. Tarkoituksena ei ollut hukkua tai saada paniikkikohtausta. Huomasin et startista että hetkonen, tulee paljon jalkoja vastaan, menenkö liian kovaa vai mikä homma? Uinti kuitenkin tuntui suhteellisen kevyeltä, joten hakeuduin porukasta sivuun ja uin omaa tahtia. Olin kartasta kattonut ennen uintia että ensimmäiselle keltaiselle pyramidipoijulle olisi noin 500m, aika tässä kohtaa 9:37. Koko matka sujui yllättävän kevyesti, ei tullut potkuja tai lyöntejä ja tilaa riitti kaikille. Uinti kokonaisuudessaan 33:43 eli selvästi alle tavoitteen.

T1

Aikaisemmin oli ollut märkäpuku päällä siis ainoastaan yhden kerran, joten hiukan jännitti saanko miten helposti sen yksin pois vaihtoteltassa. Löysin oman vaihtopussini nopeasti, tyhjensin pussin lattialle ja aloin ottamaan märkkäriä pois. Kuivasin jalat pyyhkeeseen, sukat ja pyöräilykengät jalkaan, geelit (x2) taskuun ja kohti pyörää. Pyörällä bib vyötärölle, kypärä ja lasit päähän ja menoksi. T1 4:45, ihan ok.

Pyörä

Korkeusprofiili pyöräreitistä. Sivuilla sanottiin 380 nousumetriä, Polar mittas 480m nousua.


Pyöräreitti oli haastava. Kraichgau tunnetaan tuhansista kukkuloistaan ja sen sain itsekin kokea päivän aikana. Ensimmäiset kilometrit keskityin sykkeen tasaamiseen ja juomiseen & energiageelin tuhoamiseen. Ekat 10km menikin ihan ok tasamaalla tavoitevauhtia ~30km/h, mutta sitten alkoivat ongelmat. Edes pienimmällä vaihteella mäet eivät tuntuneet etenevän millään. Alamäissä paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa, joten ohitin kymmenen ihmistä alamäessä ja heti seuraavassa ylämäessä 15 meni ohi. Tätä jatkuikin seuraavat 25 kilometriä. Pyörässä mulla oli mukana 0,5l urheilujuomaa ja 0,75l vettä. Nämä tuli käytettyä jo ennen puolimatkaa ja jos juomapiste ei olisi tullut vastaan juuri oikealla hetkellä niin olisin jättänyt luultavasti leikin kesken. Pysähdyin juomapisteelle, jossa kaadoin ensimmäiset 2 pulloa kylmää vettä päähän ja niskaan ja seuraava vesipullo meni kertaheitolla huiviin ja sen jälkeen mukaan loppumatkaksi yksi urheilujuomapullo ja yksi vesipullo. Tästä saatiin hiukan lisäenergiaa vaikkei se lopullisissa nopeuksissa näykään. Mäkiä en ole treenannut pyörällä käytännössä ikinä ja se näkyi ja tuntui. Etureidet kramppasi muutamaan otteeseen jo pyörässä, joten tiedossa oli via dolorosa juoksun suhteen… Pyörä 1:54:58 eli katastrofi. Keskinopeus 21km/h.

T2

Ison maailman meininkiä kun pyörille oli taluttajat vaihtoalueelle tultaessa. Ei muutakuin pyörä vapaaehtoiselle käteen ja mies kävellen kohti vaihtotelttaa. Vaihtoteltassa laitoin päälle shortsit ja T-paidan, kasan aurinkorasvaa ja juoksukengät, join muutaman lasin vettä ja lähdin hoipertelemaan kohti juoksureittiä. Annoin vaimolle pusun ja sain samalla tsempit juoksua varten. T2 5:17 mikä on paljon enemmän kun miltä se tuntui. Omasta mielestä olin supernopea vaihdossa. Tästä pystyy kiristämään muutamankin minuutin seuraavalla kerralla.

Tässä sitä tuli käveltyä ja pitkään. Kuva lauantailta race infosta.

Juoksu

Via dolorosaaaaaaaaaaaaa. Tuskien tie. Ensimmäiset juoksuaskeleet ja jalat sanoivat sopimuksen heti irti. Ensin kramppasi etureidet (molemmissa jaloissa toki), jonka jälkeen kun löysi niille sopivan “juoksu”askeleen niin oli taikareisien vuoro. Reitillä oli onneksi hyvin juomapisteitä, joissa oli suihkut, sienet, vettä, energiajuomaa ja -geeliä, hedelmiä, red bullia, colaa yms. Juoksu meni siis käytännössä 50/50 kävellen ja “hölkäten”. Heti kun yritti vähän juosta pitempään niin jalat kramppas. Joka pisteellä kävelin suihkujen läpi, otin jäätä paidan sisään ja kaadoin vettä päähän. Ei kai tästä mitään hyvää sanottavaa ole, ensi kerralle enemmän pyörä+juoksu harjoituksia ja erityisesti kuumalla kelillä juoksemista. Juoksu 1:13:46 (7:23min/km).

Yhteensä: 3:47:42.

Farssi. Kuumuus ja mäet tappo kyllä hyvin koko miehen. Kerto ehkä hyvin nestehukasta että vaikka kuinka tankkasi nesteitä ja kisan jälkeen myöhään illasta vielä pizzan ja muita herkkuja niin paino oli pudonnut lauantaiaamuun verrattuna 2.3kg (115.9kg -> 113.6kg).

Jatkosuunnitelmat

Paikat tällä hetkellä vähän hellänä, kesän rusketus tuli hommattua päivässä ja treenistä taukoa varmaan tämä viikko. Katse on kuitenkin jo eteenpäin ja suunnitelmissa olisi rekisteröityä 4.8.2019 Frankfurtin city triathlonille 1,5km/45km/10km, joka on “kotikisa” ja todella tasainen pyörä- sekä juoksureitti. Ainoa mikä tässä jännittää on se että vesi olisi liian lämmintä märkäpuvun käyttöön, joka toisi tiettyjä riskejä uintia ajatellen. On tässä toki 61 päivää aikaa harjoitella lisää uintia ilman märkäpukua. Siellä olisi tarkoitus saada revanssi olympiamatkasta ja alittaa vähintään 3h 30min, ehkä jopa 3h 15min aikaraja. Mutta siihen on vielä pitkä matka.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *